Lapsen kiinnostuksen kohteita aletaan kartoittaa heti kun lapsi kohdistaa katseensa ensimmäistä kertaa tarkoituksellisesti johonkin. "Katso kulta, Mukopolysakkaridipolysulfaatti tuijottaa niin kiinnostuneena lintuja. Hänestä taitaakin tulla Ornitologi! Katsoppa löytyykö läheltä äiti-vauva lintubongauskerhoa!". Vanhemmat yrittävät siis keksiä sitä lapsensa "juttua" jo ennen kuin lapsi edes tietää että on olemassa muutakin ruokaa kuin äidinmaito.
Nykyään on täysin normaalia että alle kouluikäisellä on jo harrastuksia joissa treenataan tavoitteellisesti ja niissä sitten pysytään. Ei kukaan enää arvosta harrastamista siksi että se on kivaa. Kaikessa tarvitsee kilpailla ja olla paras. Laitetaan lapsi määrittelemään itsensä harrastuksen kautta vaikka lapsuus olisi se ainoa aika elämässä jolloin ei tarvitsisi suorittaa jatkuvasti.
Tuntuu että lapsen on pakko jotenkin erottua massasta. Ei riitä että vanhemmilleen kyseinen lapsi on täydellinen, erityinen ja paras maailmassa, vaan muidenkin pitää nähdä lapsi niin kuin vanhemmat hänet näkevät. On pakko olla joku vaikkei vielä tiedä edes itse olevansa joku.
Mitä pahaa on olla lapsi joka tykkää vähän kaikesta, mutta ei yhdestä ylitse muiden. Lapsi jonka kaimoja on Suomeen kastettu tuhansia. Lapsi joka käy harrastuksissa joissa on vaan kivaa, mutta ei kilpailla tai voi olla paras. Lapsi joka oppii kaiken ikätasonsa rytmissä, ei aiemmin, ei myöhemmin. Lapsi joka saa itse keksiä sen juttunsa vaikka se veisi 20 vuotta.
Minä haluan kasvattaa tavallisen lapsen. Tavallisen lapsen joka tietää että häntä tuetaan kaikessa mihin hän ryhtyy ja tietää myös että hän kelpaa juuri sellaisenaan vaikkei ryhtyisi mihinkään. Lapsen joka tietää että hänestä ollaan ylpeitä aina. Lapsen joka saa kokeilla, epäonnistua, tutkia ja hakea mielenkiintonsa kohteita vaikka koko elämänsä. Lapsen joka tietää että hän on täydellinen juuri omana itsenään ja kaikki siihen päälle on vain plussaa.
Haluan pysyä pois vanhempien kilpavarustelu areenalta. En halua vertailla minkä ikäisenä lapseni oppi jonkun monimutkaisen piruetin, vaikean soinnun, laskemaan toisen asteen yhtälöitä tai mikä oli hänen aikansa 50 metrin perhosuinnissa. En ikinä halua olla se äiti joka sanoo "Ihan hienosti! MEIDÄN lapsi oppi tuon jo viime vuonna.". Haluan mielummin olla iloinen aina kun lapseni on iloinen ja jakaa hänen määritelmänsä onnistumisesta. Jos lapseni kokee onnistuneensa jossain niin ei ole minun tehtävä viedä sitä häneltä pois sanoen "Ihan hyvä, mutta viimeksi pärjäsit paremmin" tai henkilökohtainen inhokkini "Hyvä, mieti kun harjoittelet lisää niin mihin sitten pystyt!". Ehkä minusta ei olisi konserttipianistin tai maajoukkue tason jalkapalloilijan äidiksi. Olen siis verrattain tavallinen äitikin.
Ja näin loppu kevennyksenä:
Jos määrittelisin Mimosan kiinnostuksen kohteet nyt ja alkaisin ilmoitella tyttöä harrastuksiin olisi se kirjo aika mielenkiintoinen. Tai lähinnä ongelmallinen. En nimittäin tiedä missä 1,5-vuotias voisi harrastaa autoja, eläimiä, kiipeilyä, juoksua ja sotkemista samalla. Ellei toki joku muu astetta vilkkaamman taaperon äiti ole keksinyt 10-ottelua tämän ikäisille. Mimosa siis ei edelleenkään ole niin kauaa paikallaan että voisin sanoa yhden asian olevan ylitse muiden. Autot ja koirat kiinnostaa aina, mutta nekin maksimissaan 10 minuuttia kerrallaan niin ei niistä vielä harrastuksen pohjaksi olisi. Mimosa kyllä harrastaa edelleen ihmis hirmumyrskynä toimimista. Olen yllättynyt että sain näin päivällä kirjoitettua edes tämän sekavan vuodatuksen blogiin. Pahoitteluni siis lukijoilleni, en yksinkertaisesti ole ehtinyt tekemään mitään pitkäjänteistä kuten kirjoittaa. Ja iltaisin olen niin väsynyt kun saan lapsen nukkumaan että poikkeuksetta Netflix, mukillinen teetä ja sohvan nurkka vie voiton. Kas kun luulin että ennen oli kiire. Nyt kuitenkin Mimosa on oppinut kiipeämään pöydille, hyllyille, tasoille jne. joten siinä missä ennen siivosin 110 neliön lattiapinta-alaa on siihen nyt lisätty järkyttävä määrä tavaraa joihin nykyään ylletään ja pöydät joilla tepastellaan. Niistä kerron lisää viikonloppuna kun saan kuulumisia-postauksen julkaistua. Siihen asti näkemiin.
Loppuun kuva erilailla erityisestä lapsesta. Sinappia suoraan tuubista.
