Tänään lusikoidessani vastahakoisen vauvan suuhun hedelmäsosetta, pysähdyin lueskelemaan purkin etikettiä vauvan repiessä sukkiaan jalasta. Tänään ruokana oli Suvihedelmiä. Suomeksi persikkaa ja omenaa soseena. Luovutettuani vauvan syöttämisen suhteen ja päästettyäni mini-terroristini repimään mainoslehtiä, aloin tutkimaan sosepurkkeja. Löytyi Pikku kalastajan herkku (=lohta,perunaa ja porkkanaa), Mangoyllätys (omenaa, mangoa ja banaania, ehkä tuossa yllätys oli se että mangoa on vähemmän kuin omenaa?), Hedelmäralli (päärynää ja banaania, varsin tylsä ralli siis), Mansikkapilvi (mansikkarahka, pilvestä en sitten tiedä) ja muita kummallisuuksia.
Nyt haluankin kysyä, että miksi? Miksi jo vauvoille, jotka eivät käsitykseni mukaan osaa edes lukea, pitää nimetä ruoat jotenkin hassunhauskasti? Me aikuisethan ne purkit ostamme ja minua lähinnä kiinnostaa mitä kyseiset purkit pitävät sisällään ja nimi Hedelmäralli ei sitä minulle kerro. Vauvatkaan eivät nimistä piittaa tuon taivaallista. Vauvat syövät mitä tahansa ruoaksi kelpaavaa tai kelpaamatonta, nimestä viis. Alkakaa nimeämään ruokia typerästi vasta kun lapset oppivat lukemaan tai nirsoilemaan ruokansa kanssa. Ala-asteellakin kaikkien vihaama mantelikala voisi tehdä kauppansa jos nimenä olisi (laita tähän jonkun tällä hetkellä coolin peli/elokuvahahmon nimi)supervoimakala. Mitä inhottavampi ruoka, sen hienompi nimi sille pitäisi keksiä. Voin vaikka auttaa nimien kanssa, kunhan kerrotte minulle selvällä suomen kielellä mitä nuo mysteeriset lasipurkit sisältää, älkääkä pakottako minua tihrustamaan kaupan loisteputkivaloissa kyykkiessäni sitä millin korkuista tekstiä.
Sitten aloin miettiä asiaa pidemmälle. Onhan vauvojen vaipoissakin suloisia kettuja ja muita metsän eläimiä. Jälleen kerran miksi? Vauvoja kun ei todellakaan kiinnosta mihin he kakkaavat. Vai kärsiikö jonkun lapsi ummetuksesta, koska vaippa on valkoinen ja siinä ei ole iloista valasta polskimassa? Vaippa nyt kuitenkin on usein vaatteiden alla, joten ei voida puhua siitä, että se miellyttäisi enemmän vanhempien silmää (vrt. vaatteet).
Vaikka minusta onkin tullut täysi hössöttäjä ja yli-tunteellinen nössö saatuani vauvan, niin silti koen tietyt termit ja juurikin esimerkiksi vauvanruokien ja -tarvikkeiden nimeämisen lähinnä vanhempien aliarvioimiseksi. Toisaalta, onhan pienten lasten vanhemmille (varsin niille jotka saavat esikoisensa) maailman helpoin myydä mitä vaan. Lätkäistään kylkeen vauvan kuva ja kehutaan sitä lähes välttämättömyydeksi tai taataan sillä vähemmän mahavaivoja/itkuisuutta/paremmat yöunet jne. Ainakin nuo kyseiset kikat toimivat minuun. Antikoliikkiset tuttipullot olenkin jo kironnut aikaisemmin, silti pakko mainita ne. Myöskin ostin varastoon NELJÄÄ erilaista vauvoille tarkoitettua kosteusvoidetta, todetakseni vain että kolme niistä on edelleen käyttämättömänä ja neljättä käytän kasvorasvana.
Että niin, myykää siis minulle jatkossakin vauvanruoat niiden oikeilla nimillä. Lupaan askarrella itse uudet etiketit purkkeihin, jos vauvani kieltäytyy syömästä persikkaa ja omenaa ja vaatii tilalle suvihedelmiä.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
maanantai 9. joulukuuta 2013
Avautuminen neuvolasta
Kun alat odottamaan ensimmäistä lastasi, pääset tutustumaan niinkin hienoon paikkaan kuin neuvola. Neuvolasta saa paljon hyödyllistä tietoa, mutta paljon stressiä ja mielipahaakin se tuntuu aiheuttavan. Neuvolan tädit saa myös sinut tuntemaan itsesi pienemmäksi kuin mikään muu koskaan ennen. Nyt haluankin kertoa teille omista neuvolaan liittyvistä kokemuksista, sekä kanssakäymisistä lääkäreiden kanssa niin raskauden ajalta kuin lapsen syntymän jälkeenkin.
Neuvolassa saat iloisesti pissata purkkiin joka kerta ja saat myös punnita itsesi yleisön edessä. Sitten yhdessä neuvolantädin kanssa kauhistelette kun painoa on tullut liikaa tai sitä kun paino on laskenut. Sitten saat satunnaiset valitukset siitä kun mahasi sf-mitta on kasvanut kuukaudessa liikaa, vaikka painosi ei olisikaan noussut. Toki sehän on äidin hallittavissa paljon ja missä ajassa maha kasvaa. Loppu vaiheessa sf-mitan kasvamattomuutta kummasteltiin neuvolantädin ja lääkärin toimesta. Kumpikaan ei vain huomannut, että mahani ei kasvanut enää eteenpäin vaan suoraan sivuille. Raskaana ollessa muutenkin mielialat heittelee häränpyllyä ja minä ainakin vaadin käsittelyä silkkihansikkain. Joten säännölliset punnitukset tuntuivat lähinnä kidutukselta. Kai nyt itse tiesin näyttäväni maitovalaalta ja painavani myöskin lähes yhtä paljon. En todellakaan tarvinnut siihen koppavaa tätiä kyselemään että herkuttelenko liikaa. No en helvetti herkutellut. Kaikki ällötti ja ne mitkä ei ällöttänyt oli kaupan hyllyssä ja kauppaan vaappuminen liukkailla keleillä ei ollut niiden houkutuksien arvoista. Seuraavalla kerralla minulta kysyttiin syönkö tarpeeksi kun painoni tippuu.
Lääkärin tutkimukset olivat myös aina miellyttäviä. Varsinkin jos mukana oli kandi. Lupaa kysymättä myös kandi halusi tehdä sinulle sisätutkimuksen lääkärin jälkeen. Jos olisin ruholtani pystynyt, olisin potkaissut kyseistä kandia naamaan. Toivottavasti kyseinen kandi sai saman kohtelun seuraavassa eturauhastutkimuksessaan.
Neuvola sai myös minut kyseenalaistamaan mielenterveyteni useasti. Neuvolantäti kyseenalaisti usein mieheni olemassaolon, koska hän ei koskaan ollut mukana neuvolassa. Kenen mies siellä on mukana ja miksi? Neuvolat ovat arkiaamuisin ja minun mieheni ainakin on silloin töissä. Töissä 200km päässä ja sieltä ei niin vain tulla katsomaan kun vaimo pissaa purkkiin, vastaa kymmenettä kertaa alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin (nämä kysymykset esitettiin minulle joka kerta sen jälkeen kun neuvolantäti näki tatuointini, ei siksi että olisin kamppaillut vahvan alkoholiongelman kanssa), punnitsee itsensä ja saa siitä johtuvan hermoromahduksen, kuuntelee sydänääniä ja parhaassa tapauksessa levittää haaransa kahden tuntemattoman ihmisen edessä ja antaa heidän sörkkiä itseään. Mitä minä miehiä tunnen, niin tämä sessio tuskin vastaa kenenkään mielikuvaa täydellisestä vapaapäivästä vaimon seurassa. Sain miehen mukaan neuvolaan ensimmäisen ja viimeisen kerran kun vauva oli kotiutunut sairaalasta. Uskon että mieheni näkeminen (olen lähes neitseellinen mitä tulee tatuointeihin jos vertailukohtana on mieheni) nyt ei varmastikkaan ainakaan rauhoittanut neuvolantätiä, mutta ainakin todistin, että minulla on mies. Joudun nykyään vastaamaan kyselyihin myös mieheni alkoholin käytöstä...
Neuvolasta saa myös todella hyödyllisiä vinkkejä varsinkin loppuraskaudesta. "Nuku nyt varastoon" ja ennen äitiyslomalle jääntiä "Et saa rehkiä" oli suosikkejani. Kuka pystyy kesken työpäivän vaan lopettamaan työnteon kun alkaa menemään rehkimisen puolelle. Ja loppuraskaudesta varastoon nukkuminen oli mielestäni jo vittuilua. En ole tavannut yhtäkään raskaana olevaa naista joka oli hehkuttanut viimeisinä viikkoina sitä kuinka hyvin on nukkunut. Itse nukuin vartin pätkissä. Maha oli iso, hyvää nukkuma-asentoa ei löytynyt ja jos sellainen sattui löytymään tuli juuri silloin pissahätä.
Vauvan syntymän jälkeen neuvolakäynnit muuttuivat radikaalisti. Siinä missä ennen halusit teurastaa neuvolantädin typerien komenttien vuoksi, otit nyt kaikki vähänkin moitteilta kuullostavat asiat itseesi. Vauvaani sanottiin isoksi, mielestäni minua haukuttiin läskiksi. Vauva kasvoi rintamaidolla nopeasti, mielestäni minua syytettiin liian ravintorikkaan maidon tuottamisesta. Tajuatte varmasti kaavan. Lisäksi kaikki neuvolassa sanotut asiat jäävät kummittelemaan takaraivoon ja saa minut vainoharhaiseksi hysteerikoksi.
Ja kasvukäyrät, siinä vasta paskamainen keksintö. Tietenkin meidän tyttö kasvaa käyrien yläpuollella. Kaikki Suomalaiset kun eivät ole 165cm pitkiä persjalkaisia tiitiäisiä. Meitä yli 180cm pitkiä naisia löytyy myös, joten minusta olisi vähintäänkin kummallista jos lapseni yhtäkkiä menisi keskikäyrällä niin pituutensa kuin painonsa kanssa. Silti tätäkin poikkeamaa massasta jaksetaan neuvolassa ihmetellä Ja joidenkin lapset painaa syntyessään yli neljä kiloa, silloin painokäyrän ihanteelle saa heittää hyvästi. Silti stressaan tästäkin asiasta. Ymmärrän siis toki jos lapsen omaa pituuden ja painon kehitystä seurataan, mutta miksi se pitää suhteuttaa kaikkiin muihin. Nyt uskottelen hallitsevani Mimosan kasvua sillä, että kieltäydyn siirtymästä suurempaan vaatekokoon, koska silloinhan lapsi ei kasva?
En edelleenkään tiedä mitä silloin pitäisi tehdä kun neuvolantäti kysyy vauvaltani "Mites sinulla on mennyt?" tai "Miten sinä nykyään nukut?". Olen tähän asti odottanut kiltisti hiljaa jos Mimosa haluaisi vastata, vielä ei ole halunnut.
Neuvolassa saat iloisesti pissata purkkiin joka kerta ja saat myös punnita itsesi yleisön edessä. Sitten yhdessä neuvolantädin kanssa kauhistelette kun painoa on tullut liikaa tai sitä kun paino on laskenut. Sitten saat satunnaiset valitukset siitä kun mahasi sf-mitta on kasvanut kuukaudessa liikaa, vaikka painosi ei olisikaan noussut. Toki sehän on äidin hallittavissa paljon ja missä ajassa maha kasvaa. Loppu vaiheessa sf-mitan kasvamattomuutta kummasteltiin neuvolantädin ja lääkärin toimesta. Kumpikaan ei vain huomannut, että mahani ei kasvanut enää eteenpäin vaan suoraan sivuille. Raskaana ollessa muutenkin mielialat heittelee häränpyllyä ja minä ainakin vaadin käsittelyä silkkihansikkain. Joten säännölliset punnitukset tuntuivat lähinnä kidutukselta. Kai nyt itse tiesin näyttäväni maitovalaalta ja painavani myöskin lähes yhtä paljon. En todellakaan tarvinnut siihen koppavaa tätiä kyselemään että herkuttelenko liikaa. No en helvetti herkutellut. Kaikki ällötti ja ne mitkä ei ällöttänyt oli kaupan hyllyssä ja kauppaan vaappuminen liukkailla keleillä ei ollut niiden houkutuksien arvoista. Seuraavalla kerralla minulta kysyttiin syönkö tarpeeksi kun painoni tippuu.
Lääkärin tutkimukset olivat myös aina miellyttäviä. Varsinkin jos mukana oli kandi. Lupaa kysymättä myös kandi halusi tehdä sinulle sisätutkimuksen lääkärin jälkeen. Jos olisin ruholtani pystynyt, olisin potkaissut kyseistä kandia naamaan. Toivottavasti kyseinen kandi sai saman kohtelun seuraavassa eturauhastutkimuksessaan.
Neuvola sai myös minut kyseenalaistamaan mielenterveyteni useasti. Neuvolantäti kyseenalaisti usein mieheni olemassaolon, koska hän ei koskaan ollut mukana neuvolassa. Kenen mies siellä on mukana ja miksi? Neuvolat ovat arkiaamuisin ja minun mieheni ainakin on silloin töissä. Töissä 200km päässä ja sieltä ei niin vain tulla katsomaan kun vaimo pissaa purkkiin, vastaa kymmenettä kertaa alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin (nämä kysymykset esitettiin minulle joka kerta sen jälkeen kun neuvolantäti näki tatuointini, ei siksi että olisin kamppaillut vahvan alkoholiongelman kanssa), punnitsee itsensä ja saa siitä johtuvan hermoromahduksen, kuuntelee sydänääniä ja parhaassa tapauksessa levittää haaransa kahden tuntemattoman ihmisen edessä ja antaa heidän sörkkiä itseään. Mitä minä miehiä tunnen, niin tämä sessio tuskin vastaa kenenkään mielikuvaa täydellisestä vapaapäivästä vaimon seurassa. Sain miehen mukaan neuvolaan ensimmäisen ja viimeisen kerran kun vauva oli kotiutunut sairaalasta. Uskon että mieheni näkeminen (olen lähes neitseellinen mitä tulee tatuointeihin jos vertailukohtana on mieheni) nyt ei varmastikkaan ainakaan rauhoittanut neuvolantätiä, mutta ainakin todistin, että minulla on mies. Joudun nykyään vastaamaan kyselyihin myös mieheni alkoholin käytöstä...
Neuvolasta saa myös todella hyödyllisiä vinkkejä varsinkin loppuraskaudesta. "Nuku nyt varastoon" ja ennen äitiyslomalle jääntiä "Et saa rehkiä" oli suosikkejani. Kuka pystyy kesken työpäivän vaan lopettamaan työnteon kun alkaa menemään rehkimisen puolelle. Ja loppuraskaudesta varastoon nukkuminen oli mielestäni jo vittuilua. En ole tavannut yhtäkään raskaana olevaa naista joka oli hehkuttanut viimeisinä viikkoina sitä kuinka hyvin on nukkunut. Itse nukuin vartin pätkissä. Maha oli iso, hyvää nukkuma-asentoa ei löytynyt ja jos sellainen sattui löytymään tuli juuri silloin pissahätä.
Vauvan syntymän jälkeen neuvolakäynnit muuttuivat radikaalisti. Siinä missä ennen halusit teurastaa neuvolantädin typerien komenttien vuoksi, otit nyt kaikki vähänkin moitteilta kuullostavat asiat itseesi. Vauvaani sanottiin isoksi, mielestäni minua haukuttiin läskiksi. Vauva kasvoi rintamaidolla nopeasti, mielestäni minua syytettiin liian ravintorikkaan maidon tuottamisesta. Tajuatte varmasti kaavan. Lisäksi kaikki neuvolassa sanotut asiat jäävät kummittelemaan takaraivoon ja saa minut vainoharhaiseksi hysteerikoksi.
Ja kasvukäyrät, siinä vasta paskamainen keksintö. Tietenkin meidän tyttö kasvaa käyrien yläpuollella. Kaikki Suomalaiset kun eivät ole 165cm pitkiä persjalkaisia tiitiäisiä. Meitä yli 180cm pitkiä naisia löytyy myös, joten minusta olisi vähintäänkin kummallista jos lapseni yhtäkkiä menisi keskikäyrällä niin pituutensa kuin painonsa kanssa. Silti tätäkin poikkeamaa massasta jaksetaan neuvolassa ihmetellä Ja joidenkin lapset painaa syntyessään yli neljä kiloa, silloin painokäyrän ihanteelle saa heittää hyvästi. Silti stressaan tästäkin asiasta. Ymmärrän siis toki jos lapsen omaa pituuden ja painon kehitystä seurataan, mutta miksi se pitää suhteuttaa kaikkiin muihin. Nyt uskottelen hallitsevani Mimosan kasvua sillä, että kieltäydyn siirtymästä suurempaan vaatekokoon, koska silloinhan lapsi ei kasva?
En edelleenkään tiedä mitä silloin pitäisi tehdä kun neuvolantäti kysyy vauvaltani "Mites sinulla on mennyt?" tai "Miten sinä nykyään nukut?". Olen tähän asti odottanut kiltisti hiljaa jos Mimosa haluaisi vastata, vielä ei ole halunnut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)