Ensimmäinen sijoituskohde johon törmäät jo ennen lapsen syntymää on turvakaukalo. Sitä ei kai saisi ostaa käytettynä. Teimme siis tämänkin vasten äitiyden suurta säännöstöä. Jos aiheesta kirjoitettuja julkaisuja on uskominen, niin pitäisi ennen kaukalon hankintaa lukea puolueettomia turvallisuustestausten tuloksia, käyttäjäkokemuksia ja tehdä suuria hintavertailuja. Vöillä kaukaloa ei saisi kiinnittää, koska telakka olisi turvallisempi. Hyvään kaukaloon voi hankkia lisäosana rattaat johon kaukalon saa näppärästi kiinnitettyä ostosreissujen ajaksi. Meillä oli se vöillä kiinnitettävä kaukalo käytössä aivan viime päiviin asti. Emme varmastikkaan arvostaneet lapsemme turvallisuutta kun kauppareissuilla laitoimme pienen ihmeemme myös siihen ostoskärryjen kaukalo-osaan. Hengissä selvittiin silti.
Vaatteet. Siinä seuraava investointikohde. Jokin aika sitten tuskailin välikausivaatteiden (mikä hemmetti ylipäätänsä on välikausi? Eikö kevät ja syksy ole enää käypiä termejä?) hankinnan kanssa. Olin ostamassa juuri kävelemään oppineelle lapselleni haalaria jossa neiti voisi huoletta rymytä pihalla. Sain kuulla monesta eri lähteestä että kyllä sellaiseen 200 euron haalariin kannattaa investoida. Se kestää varmasti paremmin ja sillä on sitten jälleenmyynti arvoakin enemmän. Sanomattakin on selvää että päädyimme siihen 5 euron haalariin jonka äitini löysi kirppikseltä. Uskokaa tai älkää lapsi on pysynyt kuivana ja lämpimänä pihaleikeissä ja aina kun tyttö on kaatunut märkään hiekkaan polvilleen ei minun ole tarvinnut uudestaan laskea tulevaa jälleenmyynti hintaa. Nyt tyttö saa rauhassa opetella liikkumaan leikkipuiston epätasaisella pinnalla ja jos haalari on tämän kevään jälkeen käyttökelvoton, on se silti ollut hyvä ostos. Kolme kuukautta vitosella, siinä vasta hyvä hinta-laatusuhde. Vaikka olisin voinut periaatteessa investoida ulkovaatteisiin monta sataa euroa, en nähnyt siihen yhtäkään hyvää syytä. Se haalari mikä nyt mahtuu, ei tule mahtumaan enää syksyllä. Lisäksi suhtaudun vaatteisiin käyttötavarana. En ajattele että ne voi myydä myöhemmin. Hyvä toki jos pieneksi jääneet vaatteet saa annettua eteenpäin seuraavalle käyttäjälle, mutta silti niiden myyntiarvo ei kiinnosta minua pätkääkään. Olen ostamassa lapselleni vaatetta joka pitää lämpimänä, kuivana ja on katseen kestävä, en suinkaan sijoitusasuntoa Helsingistä. Enkä suinkaan kritisoi teitä jotka haluatte laittaa rahaa vaattisiin. Tiedän kyllä että merkistä saa maksaa, mutta en kuitenkaan usko et mikään erkki olisi niin ylivoimaisesti parempi, että siihen kannattaisi hassata koko kotihoidontuki, lapsilisät ja osa miehen palkasta. Ja niin kauan kun tyttöä ei itse kiinnosta vaatteet ja niiden ulkonäkö, antakaa minun mennä sieltä missä aita on matalin.
Turvaistuimeen siirtyminen aiheutti myös harmaita hiuksia. Katselin käytettyjä istuimia netistä ja löysin mieleiseni. Tyhmänä kuitenkin naputtelin istuimen tiedot googleen. Tyrvallisuustestissä istuin oli saanut kahdeksan tähteä kymmenestä. Kuitenkin vastoin parempaa tietämystäni siirryin lukemaan keskustelupalstoille aiheesta. Joku moitti sitä kuinka mikään istuin joka menee lapsella muka samoilla säädöillä noin pitkään ei voi olla turvallinen. Samaisessa keskustelussa mainittiin että joku 400 euron istuin on ihan huippuhyvä ja siihen kannattaa investoida. Kun eihän lapsen turvallisuudelle voi laittaa hintaa! No näköjään voi. Se hinta tuntuu liikkuvan 300 eurosta ylöspäin. Sitä edullisempi investointi on lapsen hengellä leikkimistä ja verrattavissa Aada83 sanoja lainatakseni siihen että hyppäisit raskaana ollessasi benjiä tai ns. vetäisit perseet. Selvä. Tämäkin suoritus hylätty meidän perheeltä. Kai sitä olisi pitänyt investoida vieläkin enemmän ja ostaa se huipputurvallinen istuin ja siihen ympärille turvallisuustasoon sopiva autokin. Eihän sille lapsen hengelle voi laittaa hintaa.
Kukaan vaan ei ole vielä perustella minulle miksi rattaisiin pitäisi investoida tonnin luokkaa? Vai onko vaunukolarit kovinkin yleisiä? Onko niissä kalliissa vaunuissa parempi iskunkestävyys? Taas tähänkin saa vastauksen "laatu maksaa!". Varmasti niinkin, mutta eiköhän vaunuista ole muodostunut lähinnä statussymboli. Keinonahkaiset Emmaljungat kertoo vanhempien tulotasosta enemmän kuin se ilin kerralla nollille vetänyt olalla roikkuva louis vuitton. Toki, onhan emmaljungat varmasti kestävämpää laatua kuin 60 euron halppisrattaat, mutta jos sama valmistaja tekisi samanlaiset rattaat ilman nimeä Emmaljunga kyljessä ja hintaa olisi uutena vain 200 euroa niin veikkaan että silti moni valitsisi sen merkin. Itse kun metsästin vaunuja niin ainoat kriteerini olivat tarpeeksi korkea työntöaisa, isot kääntymättömät renkaat ja tilava kori. Siksi meillä on 10 euron 90-lukuiset Emmaljungat. Se siitä jälleenmyynti arvosta. Nyt metsästän Mimosalle kevyitä rattaita samoilla kriteereillä. Ensimmäistä kertaa katselen myös uusia rattaita, koska toiveeni mahdollisimman yksinkertaisista rattaista laskee hintaa huomattavasti.
En siis voi olla hämmästymättä kun aikuiset, järkevät ihmiset maksavat käytetyistä merkkivaatteista satoja euroja, koska niitä ei enää saa. Samalla huudetaan kuinka on järkevää maksaa 30 euroa yhdestä bodysta, koska se on hei sitä kuuluisaa laatua. Samaan aikaan luen huvittuneena näiden merkkituotteiden harrastajien ryhmiä facebookissa ja sitä kuinka siellä kirotaan huonoa laaua, valmistusvirheitä ja vaihtelevaa mitoitusta. Myöntäkää, maksatte merkistä ja sen tuomasta statuksesta, ettekä laadusta. Ja turha myöskään väittää, että ne vaatteet ovat mielestänne vaan niin kauniita. Polarn O. pyretin raitakuosi ei ole mitenkään uniikki ja silti sen raitabodyn on oltava juuri Po.Pin, muut ei käy. Jokainen saa rahansa käyttää niin kuin tykkää, mutta mielestäni on järjen köyhyyttä alkaa muiden huokeampia valintoja kritisoimaan sillä perusteella ettei pienemmällä investoinnilla pelaava vanhempi arvosta lapsensa turvallisuutta/mukavuutta. Toistaiseksi meidän kirppikseltä, Tarjoustalosta, Hennesiltä, Lindexiltä ja muaalta halvalla haalimamme vaatteet on toimineet siinä missä ne kalliimmatkin. Nyt tosin minun ei tarvitse harmitella kuinka tytön opetellessa syömään itse siihen monen kympin bodyyn tulee tahra mustikasta. Mutta toki, kukin tyylillään. Luotan siihen että saan lapseeni tulevaisuudessa uppoamaan siivoisen summan rahaa, joten vielä saan olla hyvällä omallatunnolla pihi.
Vielä loppuun kuva. Haalari 5 euroa, pipo merkitön käsityö, hanskat 5 euroa (tarjoustalosta), tennarit saatu käytettynä. Kaikki vielä erisävyä keskenään. Leikkejä se ei kyllä haitannut. Toki ei varmasti saa muotiblogiin edustavia kuvia tästä asukokonaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti