Vauvoja ei kannata erehtyä luulemaan yksinkertaisiksi tai tylsiksi olennoiksi. Vauvat omaavat paljon taitoja ja tapoja joita haluaisin itsekkin oppia noudattamaan ja tekemään, mutta kun en voi. Olenhan rajoittunut aikuinen. Silti tässä on muutama esimerkki niistä asioista joita haluaisin omaksua jos voisin.
VIERASTAMINEN. Kuinka upeaa olisikaan välttyä kaikilta epämiellyttäviltä ihmiskontakteilta sillä että parahtaisin korvia vihlovaan itkuun heti kun näkisin epämiellyttävän tai tuntemattoman naaman. Ja mikä parasta, ihmiset vain toteaisivat "Voi ei, taidat raukka vierastaa!" ja lähtisivät pois.
VILPITÖN ILO OMAN PEILIKUVAN NÄKEMISESTÄ. Mimosa lopettaa suurimmankin huutoraivarin kun hänet vie peilin eteen. Omakuvalle keimaillaan ja hymyillään aina. Välillä omakuva kirvoittaa myös ihastuneet kiljahdukset pienestä tytöstä. Voi kun pystyisi samaan. Ei väliä kuinka pöllähtänyt hahmo peilistä aamuisin kurkkisi takaisin, silti se olisi parasta mitä voit nähdä sillä hetkellä. Hyvästi itsetunto-ongelmat.
TUNTEIDEN KÄSITTELY. Okei, joskus vauvojen tunteenpurkaukset ovat täysin käsittämättömiä ja julkisellapaikalla vähintäänkin vaivaannuttavia. Mutta toisaalta, jos itsekkin käsittelisi tunteet aina siinä hetkessä ja tekisi sen täysillä vilpittömästi, niin eipä tarvitsisi unettomia öitä viettää. Ei tarvitsisi hautoa sisällään asioita vaan antaisi tulla täyslaidallinen HETI. Meidän aikuisten maailmassa se vain ei ole mahdollista. Harmi. Vauvat kun käsittelee tunteensa heti ja eivät peittele mitään. Siksi ehkä vauvat eivät katkeroidu ilkeille pistäville neuvolantädeille, tyhmälle äidille joka väkisin pukee vaatteet tai pöydälle joka hyökkää viattoman vauvan kimppuun kun toinen vaan kiltisti ryömii lattialla.
KAIKEN NÄKEMINEN MIELENKIINTOISENA. Vauvasta kaikki on mielenkiintoista ja maailman kauneinta. Kuinka ihanaa olisi jos itsekkin vielä näkisi tyhjän pahvilaatikon mahdollisuutena ja sillä hetkellä maailman hienoimpana asiana. Tai kuinka kiva olisi kun eteisen lattialta löytyvä keltainen lehti saisi itsessäkin riemun (ja ruokahalun) nousemaan pintaan.
TÄYSI VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS MUIDEN MIELIPITEISTÄ. Vauvoja ei kiinnosta mitä ympäristö hänestä ajattelee. Vieraiden ihastelevat tai paheksuvat katseet jäävät usein huomiotta. Mitä sitten jos muiden kahvihetki häiriintyy kun huudan täysiä? Tai miksi minun pitäisi olla kiinnostunut, että joku tuntematon kokee tuijotukseni häiritsevänä? Tämä on nähtävissä pitkälle lapsuuteen asti. Seuraavaksi kun huomaatte marketin lattialla makaavan, huutavan leikki-ikäisen niin miettikää, sitä ei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelevat, häntä harmittaa NYT!
AITO LIIKKUMISEN ILO. Joo, kaikkihan meistä hehkuttaa kuinka hyvä fiilis tulee kun kuntoilee jne. Mutta kuinka moni meistä istuessaan heiluttaa kaikkia neljää raajaansa niin lujaa kuin pystyy vain koska se on kivaa. Tai kuinka moni alkaa heti hyppimään kun pääsee jalkojensa varaan ja kiljuu samalla riemusta? Koska viimeksi olet turhautunut itkuun asti, kun joku on halunnut pitää sinua lähellään ja itse olisit mielummin tehnyt etunojapunnerruksia lattialla.
NUKKUMINEN JUURI SILLOIN KUN VÄSYTTÄÄ. Mimosaa ei ainakaan kiinnosta, vaikka talo olisi täynnä vieraita kun väsymys iskee. Tai vaikka näkisi pitkästä aikaa sukulaisia niin uni silti voittaa kyllä. Eikä vauvan tarvitsekkaan välittää siitä, että joku on tullut varta vasten häntä katsomaan, nukkumaan mennään silloin kun itseä kiinnostaa.
Vaikka vauvat ovat välillä täysin käsittämättömiä yksilöitä ja ajoittain myöskin suhteellisen hermoja raastavia tapauksia, niin pakko on silti ihailla joitain piirteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti