Vauva sairastaa 2.0

Meillä sairastetaan. Tämä on nyt toinen kerta Mimosan elämässä. Nyt tosin Mimosa rikkoi yhteisen sopimuksemme. Viimeksi nimittäin minä sairastin ensin ja sitten vasta Mimosa. Nyt sairastamme molemmat yhtäaikaa. Oli todella paljon helpompaa kuumeessa, tukkoisena ja tokkuraisena hoitaa tervettä iloista lasta ja sitten taas itse tervehtyneenä hoitaa sairasta, itkuista lasta. Sen jälkeen mielestäni tein sopimuksen Mimosan kanssa, että näin taudit hoidetaan jatkossakin. Mutta ei. Nyt olemme molemmat räkäisiä, kuumeisia ja yskimme kilpaa oksennukseen saakka. Itse haluaisin vain maata sängyssä/sohvalla tyttö kainalossani ja katsoa elokuvia tai vaan nukkua. Mimosa taas mielummin huutaa kuin hyeena, hyppii, riehuu, kiukuttelee, puree, vääntää ja kääntää. Hän ei viihdy lattialla, mutta sylissäkin alkaa heti venkoilu. Silti sylistä ei saa laskea pois muuta kuin nukkuvana.

Mimosa saa hepulin kun hänen nenäänsä pyyhkii ja hepuli tulee myös jos nenää ei pyyhi kun sitten ei kulje happi. Ruokailukin on yhtä taistelua. Pienikin kikkare ruoassa saa aikaan oksennusreflexin (silti olen kaivanut tänään erinäisiä roskia tytön suusta, ne maistuisivat kyllä) ja tuttipullo lentää kaaressa. Yritän kovasti vierottaa ipanaa rinnalta, mutta nyt se on mahdotonta. Toisaalta myös tissillä huudetaan kun ei pysty nenän kautta hengittämään. Pukeminen ja vaipanvaihdot ovat tytön mielestä hanurista ja äiti on vähintäänkin Hitleriin verrattavissa oleva julmuri kun en anna toisen repiä hiuksiani, naamaani tai purra minua. Onneksi hetkittäin viihdytään sentään kävelykärryssä tai mikä nyt onkaan (veljeni oli osuvasti nimennyt kyseisen laitoksen katastrofikärryksi). Saan sentään rauhassa tiskata ja keittää tuttipulloja. Kello on nyt neljä iltapäivällä kun kirjoitan tätä ja sain juuri syötyä aamupalani. Siivosin koko talon eilen ja nyt yhden päivän sairastamisen jälkeen täällä vallitsee kaaos. Onneksi tyttö ei sentään itke jatkuvasti, kunhan vaan jaksan viihdyttää hänen korkeuttaan. En vain näin kipeänä ja ärtyisänä tajua miksi minua tarvitaan lattialla istumassa kun toinen syö onnessaan leluja ja hakkaa niillä lattiaa. Mutta poiskaan en voi lähteä, muuten alkaa huuto.

Ennen lasta kun sairastin halusin vain olla rauhassa. Vihasin jos minuun koskettiin, enkä jaksanut keskustella kenenkään kanssa. Jopa koirien läsnäolo oli silloin liikaa. Halusin nukkua pitkät yöunet ja torkkua pitkin päivää. Nautin pitkistä kuumista suihkuista ja villasukat jalassa nautitusta iltateestä. Sairastaminen oli silloin helppoa.

Nyt haaveilen kuumasta suihkusta, mutta se saa odottaa yöhön että lapsi varmasti nukkuu. Tosin lapsen nukkuminenkin voi olla toiveajattelua kun toinen heräilee vähän väliä siihen ettei happi kulje. Kuuma teekin olisi kiva, mutta näin yksin ollessani arkisin olen viimeksi saanut juoda jotain oikeasti kuumana lähinnä yöaikaan kun vauva on mennyt nukkumaan. Haalea tee ei vain ole sama. Nukkuminen/torkkuminen on ajoitettava siihen kun vauva nukkuu ja usein siinä käy niin, että juuri kun itse olet nukahtamaisillasi vauva herääkin jo. Joten sekin saa odottaa yöhön. Minun on pakko sietää, että päälläni pompitaan, naamaani nipistellään, minua maistellaan ja minua revitään vaatteista, hiuksista ja kaikista ulokkeista (näihin lukeutuvat tissit, sormet, varpaat, korvat ja nenä). Minun on jaksettava vastata jokaiseen hymyyn ja minulle kohdistettuun jutteluun. Minun on vain hyväksyttävä se tosiasia että minua käytetään nenäliinana ja se että olen toistaiseksi yksi kätinen.

Mutta toisaalta, eipä minä antaisi kenenkään muunkaan kipeää lastani hoitaa.

Pakko silti esittää joukko pahoittelujani tähän loppuun. Nykyisin jos olen väsynyt, kipeä tai mitä tahansa mikä verottaa niin fyysistä kuin psyykkistä suorituskykyäni niin en ikinä väsy tai hermostu vauvaani, ympäröivät asiat ja ihmiset taas saa minut raivon valtaan. Tänään olen raivonnut mm. seuraavista aiheista; kun ystäväni soitti kun yritimme nukkua päiväunia (mistä hän olisi sen voinut tietää), kun mies ei puhelimen välityksellä tarjonnut muka tarpeeksi empatiaa, puhelinmyyjä kun kehtasi vain soittaa, joku satunnainen fb-kaveri teki tilapäivityksen jossa valitti kun ei ole löytänyt vieläkään sopivia korkkareita tuleviin bileisiin, Ei tämä johdu teistä, jaksan tällä hetkellä olla mukava vain Mimosalle.