Taas pieni kertaus yöstä ja sen tapahtumista. Kirjoitan näitä siis lähinnä muistutukseksi itselleni. Tuskin tästä apua kellekkään samassa tilanteessa olevalle on.
20:35 Tyttö nukahtaa taistelun jälkeen (yliväsymys) pullo suussa.
20:35-21:05 Jaha, aiomme siirtyä tuttuun "Herään ilman syytä alle tunnin välein"-systeemiin. Nukahtaminen vaatii sylissä heijausta. Laulu saa nyt jäädä. Nukutus kestää reilun vartin.
21:19-21:25 Aa, eilinen viisi minuuttia vaihtui kuuteen minuuttiin. Optimisti minussa pitää tätä edistyksenä. Pessimisti taas haluaa kaapata ipanan kainaloon ja antaa nukkua siinä. Nukuttaminen on hankalaa. Tyttö vääntää ja kääntää, repii ja huutaa. Huuto on lähinnä "Äiti olet julma ja vähintäänkin perseestä" tyylistä harmistunutta rääkymistä. Kestän sen kuin mies vaikka sydän tuntuu hajoavan pieniin osiin. Joudunko tämän takia maksamaan tulevaisuudessa lapseni terapiat ja tuleeko hänestä nyt vegaani-taiteilija, joka asuu vallatussa talossa ihan vain kapinoidakseen minua vastaan? 20 minuutin taistelun jälkeen tytön silmäluomet alkavat painaa ja lasken hänet melkein nukkuvana sänkyynsä.
21:45-22:40 Tunti unta. Nyt nukahtamiseen ei vaadita kuin se, että estän tyttöä kääntymästä mahalleen ja silittelen samalla selästä. Kolmessa minuutissa tyttö on jälleen unessa.
22:43-23:40 Taas tunti. Tuntuu virkistävältä. Nyt tosin itkun taso on korvia vihlova joten nukuttaminen vaatii syliä ja pulloa. Tekee mieli taas murtua. Saan pissat päälleni. Vaippakin tuntuu suhteellisen täydeltä. Pitää ensi yönä muistaa ottaa sängyn viereen vaippoja. Mimosa jaksaa taas 20 minuuttia taistella, kunnes uni alkaa painamaan ja lasken melkein nukkuvan tytön sänkyyn. Itse käyn heittämässä pyjamahousuni pyykkiin ja huuhtaisen jalkani.
00:00-02:14 Yli kaksi tuntia. Olen sekaisin kuin seinäkello. Juurihan taistelin ihmissusia vastaan Koskikeskuksessa. Koiran-perkelekkin on hiipinyt sänkyyn. Taas nukuttamiseen riittää silittely ja mahalle kääntymisen estäminen. Neljä minuuttia tuntuu silti ikuisuudelta.
02:18-03:55 Kuka olen? Missä olen? JA MIKSI TUO SAAKELIN RAKKI ON TAAS SÄNGYSSÄ? Minun sekavuuttani käytetään hyväksi. Haaveilen kahvista. Tyttö huutaa, tosiaan siksihän heräsin. Nostan tytön syliini ja lasken melkein heti eri asennossa takaisin ja pidän kättä hänen poskellaan. Viidessä minuutissa tyttö nukahtaa.
04:00-04:53 Armoa! Väsyttää! Joko saa mennä keittämään kahvit? Ei kello on vasta viisi. Nyt nukutaan. Muistaakseni tyttöä ei tarvinnut nostaa pois sängystä, mutta nukahtaminen vaati taas tuttipullosta pari hörppyä.
Seuraavaksi herään seitsemän aikoihin, kun minua tuijottaa hymyilevä keimäinen sängystään. Mimosa on täysin hereillä, istuu ja kiljuu riemuissaan. "Äiti hei, nyt on aamu!". Jep, niin todella on. Tarkastan puhelimestani heräilyni. Kahdeksan herätystä. Sehän on yksi vähemmän kuin eilen!!! Olen aidosti iloinen ja tämä tuntuu niin hienolta että meinaan soittaa äidilleni kunnes muistan mitä kello on ja sen että kaikki eivät välttämättä ymmärrä riemuani kahdeksasta herätyksestä. Eikä oikeastaan väsytäkkään. Silti aion tänään nukkua päiväunet ja ottaa Mimosan tiukasti kainalooni. Siihen minulla on vielä oikeus. Ensi yönä jännittävä tarinamme jatkukoot. Palaan kirjoittamaan taas muista aiheista kunhan tämä taistelu alkaa sujumaan. Lopuksi vielä kuva joka on vastaus monen esittämään kysymykseen "Miten jaksat?".
Ihana sun blogi!!
VastaaPoista