Mimosalla on kaksi hammasta. Kaksi hemmetin terävää hammasta joilla purraan ihan kaikkea. Viimeisin uhri oli tytön oma sormi. Silti minulle huudettiin ja raivottiin, ikään kuin se olisi äidin vika kun puree itseään sormeen. Vauvan logiikka on pettämätön.
Mimosa on loputtoman kiinnostunut koiristamme, varsinkin vanhemmasta, pienemmästä koirastamme Xanista. Xani kun tulee näköpiiriin niin sitä pitäisi heti päästä koskemaan ja Xani yleensä saa myös päivän ensimmäisen naurun. Kerrottakoot, että Xani on myös ahnein koira jonka olen koskaan tavannut. Mimosa on myös loputtoman kiinnostunut syöttötuolissa ollessaan kaikesta muusta paitsi syömisestä. Tänään kyllästyin yrittämään lusikoida peruna-parsakaali sosetta milloin tytön takaraivolle ja milloin jatkuvasti papattavaan suuhun, kun ipana yritti syömisen sijasta seurata eteisessä päivystäviä koiria katseellaan, samalla selostaen arvatenkin ruoan koostumusta tai muuta tärkeää. Keksin siis yhdistää kaksi asiaa päästäkseni helpolla, Xanin suuren hingun olla siellä missä on ruokaa ja Mimosan suuren kiinnostuksen Xania kohtaan. Eli loppu tuosta epäilyttävän värisestä, hajuisesta ja makuisesta soseesta meni oikeaan osoitteeseen kun pyysin koiran viereeni istumaan. En tiedä koska jompi kumpi tajuaa suuren kusetukseni ja kieltäytyy yhteistyöstä. Xani nimittäin ei tule ruokaa saamaan ja ehkä Mimosakin jossain vaiheessa tajuaa että aina kun hän avaa suunsa kiljuakseen koiralle, lykkään minä lusikallisen sosetta kohteeseen. Siihen asti meillä on pelastus toivottomille aterioinneille.
Olen myös lähipäivinä harkinnut mustan spraymaalin ostamista maalatakseni punaisen imurin ja keltaisen höyrypuhdistimen (joka siis on imurin näköinen kapistus ja toimittaa mopin virkaa) vähemmän lasta kiehtovan värisiksi. Mimosa nimittäin osaa ryömiä ja lujaa. Mimosa myös on kiinnostunut kaikesta isosta ja värikkäästä. Mimosa myös tarttuu miljoonan kilobondin voimalla kaikkeen mitä saa käsiinsä (lisä voimia tulee jos esine on ns. kiellettyjen listalla). Tämä siis tarkoittaa että vedän perässäni imuria tai pesuria ja lasta joka roikkuu kyseisessä vekottimessa kiinni kiljuen riemusta. Toisaalta voisin höyrypesun ajaksi pukea Mimosan mikrokuituiseen potkupukuun jolloin tyttö ikään kuin viimeistelisi lattia pinnat. Eli siihen asti kunnes saan joko hommattua sen spraymaalin tai ommeltua mikrokuidusta jumpsuitin, tyydyn siivoamaan silloin kun tyttö on tyytyväisenä hyppyvekottimessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti