Ajattelin nyt alkaa kirjoittamaan vauva-arjesta ihan blogia, koska facebookissa alan varmasti jo ärsyttämään samaisesta aiheesta tehdyillä tilapäivityksellä jo lähisukuanikin.
Blogin nimi, vaihe nimeltä vauva, tulee siitä että vauvan kanssa eläminen on vaihetta vaiheen jälkeen. Se vaihe mikä yhtenä päivänä saa sinut hulluuden partaalle tai silmäpussit kasvamaan kivitalon kokoisiksi, on hetken päästä jo historiaa kun seuraava jännittävä, väsyttävä, hauska, ihana tai hulluksi tekevä vaihe on jo käsillä. Siitä varmasti kertoo jo se, etten todellakaan muista kaikkia niitä vaiheita mitä kuluneeseen puoleen vuoteen on mahtunut. Muistan hämärästi "Selällään en viihdy, mahalleni en pääse joten kitisen taukoamatta", "Pääsen mahalleni, mutta en pääse eteenpäin, joten suutun siitä silmittömästi", "Osaan kieriä mutta en ryömiä" vaiheet.
Huomautuksena, rakastan vauvaani ylitse kaiken, vaikka en sitä jokaisessa tulevassa kirjoituksessani muistakkaan mainita. Oman vauvan kautta olen tajunnut, että vauvat on ihan hysteerisen hauskoja mini-ihmisiä, joiden ajatuksenjuoksua ei vain voi ymmärtää!
Eli tässä se nyt on, julkinen blogi minusta ja maailman parhaasta menninkäisestä, siis vauvasta nimeltä Mimosa. Kommentit ovat tervetulleita ja jos kuulut ammattimaisiin mielensäpahoittajiin (copyrightit tästä T. Kyrölle) niin valitse luettavaksesi mielummin vaikka Suomen kuvalehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti