Puremisesta olenkin jo maininnut, mutta muut lievän väkivallan muodot joita tuo menninkäinen harrastaa ovat jääneet huomiotta. Missään äitiydestä kertovissa kirjoissa ei koskaan mainittu niistä ei-niin-mukavista lieveilmiöistä mitä äitiyden tuoma auvo tuo myös mukanaan. Olen aina pitänyt kipukynnystäni suhteellisen korkeana, mutta toisaalta minua ei olekkaan pienet sormet repineet hiuksista, nipistelleet, lyöneet, raapineet jne. ennen kuin minusta tuli äiti. Ihan kuin imetys ja raskaus ei muuten olisi aiheuttaneet muutenkin harvoissa hiuksissani vielä enemmän harventumista, mutta sekään ei vedä vertoja vauvalle. Joka ikinen aamu unohdan laittaa hiukseni ponnarille ennen kuin otan vauvan syliini. Ja joka ikinen aamu se myös kostautuu kun pieni hymyilevä kääpiö nappaa tukastani kiinni ja repäisee niin että pienen-pienien sormien väliin jää tukko vaalennettua hiuskuontaloani.
Myöskin tähän vaiheeseen kuuluu sylissä ollessaan äidin naaman repiminen. Mikään ei tunnu niin miellyttävältä kuin pienet sormet jotka äänennopeudella tungetaan sieraimeen ja kirurginveitsen-terävät kynnet iskostuvat kiinni ja sitten repäistään. Sama toimii myös huuliin ja silmiin. Hitsausmaski pitäisi löytyä jo äitiyspakkauksesta.
Opettaa hyvin itsehillintää, kun juuri syliisi nukahtamassa oleva lapsi iskee vaihtoehtoisesti joko hampaat tissiisi tai kynnet kainaloosi. Jos erehdyt kiljaisemaan "Ai!", vauva pelästyy, alkaa lohduton itku ja koko rumba on aloitettava alusta. Joten tyydyn vedet silmissä irrottamaan joko kahta hammasta tai viittä sormea ihostani samalla hyräillen Aa-aa-Heikkiä (mikä muuten on laulussa mainittava pellavatukki?). Minun hermoillani se ei ole helppoa.
On myös hyvin hämmentävää miten nopeasti ryömivä lapsi liikkuu silloin kun sinulla on jotain tärkeää kesken. Vessareissut ja ruoanlaitot kannattaa ajoittaa nykyisin vauvan päiväuniaikaan. Koska juuri silloin kun olet hetkellisesti täysin varattu niin lapsi varmasti keksii jonkun uuden vaarallisen tai kielletyn asian.
Mimosa ryömii vauhdilla varsinkin silloin kun kuulee lähestyvät askeleeni ja suunta ei todellakaan ole minua kohti. Ja jos Mimosa jonnekkin päättää mennä, hän ei kohdettaan hevillä unohda. Vaikka yrittäisin harhauttaa, niin Mimosa harhauttaa paremmin. Tyttö esittää, että unohti tietokonepöydän johdot ja keskittyy nyt hänelle tarjottuun leluun, mutta heti kun käännän selkäni on se vauhti aivan uskomaton millä tuo nelivetoinen taskuraketti kohteeseen ampaisee. Sitä ei kannata koskaan aliarvioida.
Mimosan bravuuri silti on alasti kylvyn jälkeen suoritettu paikalta karkaaminen. Kylvyn jälkeen viritän aina olohuoneen matolle puhtaan pyyhkeen jonka päälle asettelen huppupyyhkeeseen kiedotun lapsen. Sitten poistun kahden metrin päähän kylpyhuoneeseen hakemaan vaipan ja rasvan. Olen siis paikalta poissa n. 10 sekuntia. Siinä ajassa ipana on ehtinyt jo lähtemään ALASTI, puhtaana ryömimään kohti eteistä. Ja vaikka yritän pitää koirankarvat ja hiekan määrän kodissamme siedettävänä, niin ei lattiat ikinä ole niin puhtaat ja karvattomat että haluaisin puhtaan alastoman lapseni ryömivän niillä. Joten se siitä kylvyn hyödystä. No toisaalta, kylvyn jälkeen syömme myös iltapuuron, joten lapsen puhtaus loppuisi viimeistään siihen. Ja turha viisastella ruokalapusta, se ruokalappu on ainoa mikä meidän ruokailujen jälkeen on tahraton...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti