Juhlahysteriaa

Olen huomannut, että nyt kun aivojen virkaa toimittaa vaaleanpunainen hattara pääni sisällä, saa myös erilaiset juhlat uuden merkityksen. Olen aina naureskellut itsekseni ihmisiä jotka järjestävät lapselle huikeat 1-vuotis synttärit ja jotka aloittaa joulusta hössöttämisen jo syyskuussa. Olen käyttänyt usein lauseita jotka alkavat "Jos minulla olisi lapsi niin en varmasti..". Onneksi noita suustani päässeitä lupauksia kukaan ei ole nauhoittanut.

Ensimmäinen isänpäivä on ovella. Kävin kaupasta ostamassa sormivärit, jotta voisimme Mimosan kanssa askarrella isille hienon kortin. Eli toisin sanoen, minä suttasin maalia kummastuneen vauvan sormiin ja jalkapohjiin ja lätkin paperille. Vauvan mielestä hauskaa oli lähinnä maalin levittäminen jalkapohjiin, muuta hän tuskin tajusi koko prosessista. Järjettömämpää tästä tietenkin tekee se, että mies ei ole yhtään juhlija-tyyppiä. Eli vaikka unohtaisin koko isänpäivän niin se ei miestä liikuttaisi suuntaan eikä toiseen. Lahjankin tietenkin ostin. Nyt huomaan tuskailevani sitä, että meillä ei ole jääkaappimagneetteja, koska kyllähän ensimmäiset lapsen tekemät taideteokset kuuluu laittaa esille. Eihän ne edes ole vauvan tekemiä!!! Ihan sama kun väittäisi upeaa öljymaalausta pensselin tekemäksi. Kyllä vauva nyt tässä tapauksessa oli vain höyrähtäneen äidin taiteellisuuden väline.

Tänään olin myös läheisessä ostoshelvetissä etsimässä vauvalle tonttulakkia. Pitäähän nyt ensimmäisenä jouluna lähettää kaikille tutuille kortti, jossa vauva poseeraa tunnelmallisesti lyhdyn kanssa tonttulakki päässään. Tiedän, että kuvissa Mimosa tulee todennäköisimmin syömään lyhtyä, tonttulakki silmillä ja paidan rinnus kuolassa. Mutta kun niin nyt vaan kuuluu tehdä!

Joulun odottamisen aloitin jo kun ensimmäiset syyssateet iskivät. Tiedän vetäväni jo nyt kaiken ihan överiksi ja silti en osaa hillitä itseäni. Joulukuusi on oltava! Ja joulukoristeita, kaikkialla ja PALJON! Jouluperinteitä on pakko luoda heti. Aamulla syödään puuroa, sitten katsotaan telkkarista lumiukko, iltapäivällä syödään hyvin, ruoan jälkeen tulee joulupukki ja illalla pelataan lautapelejä yhdessä ja juodaan glögiä. Vannoin joskus myös, että kun tyttö on jouluna vasta 8 kuukautta, niin en aio ostaa kuin maksimissaan yhden lahjan. HAH! Nyt jo tytön lahjalistalta (siis siltä listalta mitä minä haluan vauvalle ostaa, ei sukulaiset) löytyy lähemmäs parikymmentä tavaraa. Katselen jo nyt kaupoista mekkoa mihin pukea Mimosa jouluaattona. Tunsin kaupassa suurta pettymystä kun tytölle ei vielä voi oikein ostaa joulukalenteria. Viikonloppuna sanoin miehelle myös kaupassa, että "Kuka maksaa joulukalenterista yli 20 euroa?!?". Tänään myönsin itsekkin, että jos Mimosa osaisi pyytää saisi hän sen 25 euroa maksavan muumikalenterin jos haluaisi. Mikä minua vaivaa?

Tänään oli myös Mimosan nimipäivä. Kulutin aikaa Prisman leluosastolla yli vartin pohtiessani mistä lelusta Mimosa tykkäisi. Kun pitäähän nyt toisen saada nimipäivälahja. Olin näkevinäni, että tyttö katsoi Fisher Pricen leikki kaukosäädintä joten ostin sen. Mimosa katsoi myös salottisipuleita, lyhtyjä, mummoja, loisteputkia ja kassatätiä. Niitä en kuitenkaan kotiin raahannut.

Odotan myös innolla Mimosan ensimmäisiä syntymäpäiviä. Aion opetella tekemään sokerimassasta jonkun huikean kakun. Teemakin pitää olla. Ja kutsun kaikki 400 facebook ystävääni. Tai sitten en. Ehkä jossain vaiheessa lopetan tämän kiihkoilun ja vedän henkeä. Lastenkutsut kun tulee joskus olemaan pakollinen paha, joten pitäisi varmasti nyt nauttiä näistä juhlista joihin ei ole pakko vielä kutsua koko tarharyhmää ja miettiä vieraslahjoja ja muita. Mutta silti, jos ensi huhtikuussa saatte minulta kutsun Mimosan 1-vuotis synttäreille, tarkistattehan asian mieheltä. Voi olla että suhteellisuudentajuni heittää vielä enemmän häränpyllyä siihen mennessä. Ja siis sillä oletuksella, että mies vielä vapaaehtoisesti on kuvioissa mukana. Minä en olisi.