Tarpeellista ja turhaa

Kun perheeseen on tulossa ensimmäinen vauva, alkaa armoton tavaroiden haaliminen. Kysellään lapsellisilta tutuilta vinkkejä ja luetaan netistä erilaisia "Mitä vauva tarvitsee"-listoja. Tuntuu, että kaikki on tarpeellista ja vähintäänkin pakollista. Vaikka kaiken ostaisi käytettynä, tulee lompakkoon silti iso lovi (meidän tapauksessa se isoin lovi taisi tulla äitini lompakkoon). Nyt haluankin kirjoittaa muutamista täysin turhista ja muutamista täysin välttämättömistä esineistä.

Hoitopöytä. Onneksi hommasimme kyseisen kalusteen, emmekä uskoneet ihmisten vakuutteluja siitä että ei sitä kuitenkaan tarvitse ja vaipan voi yhtä hyvin vaihtaa sohvalla, matolla tai sängyn päällä. Ensimmäisen viikon sain vähintään kerran päivässä pissat päälleni vaipanvaihdon yhteydessä. Myös muutamat tuhannen barin voimalla räjähtävät antibiootti-kakat tuli koettua. Onneksi oli hoitopöytä. Sitä vihreää jätettä ei olisi saanut millään pois vaaleista sohvista, villamatosta tai päiväpeitosta. Myöskään päivittäinen pissaisten sohvapäällisten pesu ei olisi mitenkään päin ollut järkevää. Nyt tyttö on kohta 7kk ja hoitopöydällä vaihdamme edelleen vaipan. Nykyään saan pissat päälle enää kerran viikossa, mutta onneksi hoitopöytä sijaitsee kylpyhuoneessa ja siinä on kosteutta hylkivä päällinen. Kylpyhuoneessa on myös vaipparoskis ja vesipiste, joten kakkaista lasta ei tarvitse kuljettaa ympäri huushollia ja likaiset vaipat eivät ilostuta vieraita olohuoneen pöydällä tai löydy sängystä (koirien toimesta revittynä) iltaisin.

Epäkäytännölliset vaatteet. Näihin lukeutui vastasyntyneellä kaikki joissa oli pieni päänaukko ja sitten kun vauva alkoi liikkumaan lista kasvoi mm. niillä vaatteilla joissa on solmittavia naruja, normaaleja nappeja niskassa (nepparit on must!), potkuhousut (kivan näköisiä, mutta kun lapsi kakkaa n. 10 kertaa päivässä niin hermo palaa), yöpuvut joissa on neppareita vetoketjun sijaan (vaikka nepparit on muuten loistavia, niin hermo menee alta aikayksikön kun yrität kierivälle/huitovalle/potkivalle vauvalle asettaa neppareita kohdilleen). Pienen vauvan vaatteissa voisi pitää sääntönä, että jos miehesi saa kyseisen vaatteen puettua nukelle ilman kirosanoja ja irronneita raajoja niin vaate on ok.

Imetystyyny. En hommannut, enkä olisi tarvinnutkaan. Tosin istuessani sohvalla, rinnat oli muutenkin suhteellisen lähellä jalkojani, että ehkä pienirintaisille hyvä keksintö. Ilmankin pärjäsi.

Leikkimatto. Meidän ikiliikkuja alkoi viihtyä lattialla vasta kun oppi kääntymään selältä mahalleen ja takaisin. Sitten tulikin kuvioihin kieriminen. Leikkimatto toimi lähinnä lapsen alustana lattialla, ei sillä kukaan leikkinyt.

Rintapumppu. Kotona täysin turha, vauvasta erossa ollessa elinehto.

Kosteuspyyhkeet. Jaa, kai nämä ovat tarpeellisia jollekkin. Itselläni sama sairaalasta saatu paketti matkaa edelleen hoitolaukussa ja toinen saatu paketti on nykyisin olohuoneessa tahmaisten käsien pyyhkimistä varten. Meidän tyttö kun kakkaa on suotavaa olla vesihana lähellä, muuten menee kosteuspyyhkeitä paketti ja silti sitä tavaraa varmasti löytyy jonkun makkaran välistä vielä. Reissussa kyllä käteviä käsien ja naaman pyyhintään. Kotona totaalisen turhia.

Tuttipullot joita ei voi kasata yhdellä kädellä. Olkoot vaikka kuinka anti-koliikkisia (tai mitä nyt ovatkaan), mutta siinä vaiheessa kun lapsi saa hepulin ja yrität kiljuva lapsi kainalossa koota moista hirvitystä, tajuat kuinka käteviä perus ainut ja kumppanit on!

Tutit. Itse ostelin söpöjä tutteja ja tuttinauhoja innoissani. Meillä oli yli kymmenen tuttia ja tilaustyönä (ihan oikeasti) tehtyjä tuttinauhoja vissiin viisi. Tyttö lopetti tutin syömisen kuin seinään täytettyään 2kk.

Koliikkikeinu. Vauvalla ei edes ollut koliikkia, mutta tuo kapistus mahdollisti mm. kotityöt ja siivoamisen. Vauvalla kun yllättäen oli vaihe, että sitterissä huudettiin, lattialla huudettiin, pinnasängyssä huudettiin siis ihan vaan tylsyyttään. Eli jos jostain halvalla saa moisen vempeleen niin suosittelen lämpimästi. Harmi että seitsemän kuinen vauva on siihen liian iso.

Hyppykeinu. Välttämättömyys, jos vauvasi painaa puolivuotiaana kymmenen kiloa ja rakastaa hyppimistä. Siinä ei ihmisten varoitukset hyppykeinun vaaroista paljoa paina kun omat kädet on hapoilla jo viiden minuutin hypyttämisen jälkeen.

Kävelytuoli. Nyt kun vauva liikkuu ryömien huimia nopeuksia ja löytää kaikki vaaralliset paikat ja asiat niin kävelytuoli on pelastus kun täytyy imuroida, viedä roskat tms. Kävelytuolista ei yllä mihinkään johtoihin, sitä ei saa tarpeeksi lähelle pöytiä niiden tyhjentämistä varten ja siinä on tarjotin jolle voi laittaa kasan leluja ja maissinaksuja.

Lista varmasti tulee vielä muuttumaan ja jatkumaan. Osan varmasti unohdinkin, mutta siinä se taas nähdään. Vauvan kanssa eletään vaiheesta toiseen. Se mikä eilen teki sinut hulluksi, ei tänään edes muistu mieleen.