Tauon jälkeen

Kirjoittelussa on ollut pidempi tauko. Kiitos alati vaihtuvien vaiheiden, hektisen kotiäitiyden ja yleisen saamattomuuden.

Joulukin tuli ja meni. Mimosan ensimmäinen joulu. Lahjoihin keskittymisen sijasta Mimosa päätti antaa meille vanhemmille ja sukulaisille oman lahjan. Uuden vaiheen. Vaiheen nimi oli "Kuolen nyt heti, jos äiti poistuu näköpiiristä!". Vaihe alkoi varoittamatta ja päättyi kolmen päivän jälkeen. Tuo kolme päivää oli minulle itselleni kaikista tuskaisinta. Koin valvollisuudekseni selittää sukulaisille ja kavereille, että "Ei Mimosa yleensä ole tällainen" ja muuta turhaa. Ihan kuin jokainen ei tietäisi, että vauvat nyt ovat vauvoja. Niiden mielenliikkeitä ei voi aavistaa ja vaikka kuinka minä äitinä haluaisin, että vauvani ei vierastaisi niin asiaan kun ei voi vaikuttaa. Tänään tosin Mimosa itki olohuoneesta karkuun luikkivan koiran perään, joten en tunne oloani enää niin spesiaaliksi. Ota tuostakin selvää.

Olen itse ollut lapsena tapaturma-altis rämäpää ja kipukynnykseni on aina ollut korkea. Ei ollut lapsuudessa kesää, etteikö polveni olisi olleet asfaltti-ihottumalla ja kun mursin 6-vuotiaana jalkani laskettelurinteessä joutui äitini käyttämään minua sairaalassa vahvistuttamassa kipsiäni, minun laskettua portaita pyllylläni, kipsi hakaten askelmiin kun keppien kanssa portaiden laskeminen oli liian hidasta. Silti äitinä olisin valmis vuoraamaan lapseni pumpuliin ja poistamaan kodista kaikki mitä vasten voi kiivetä tai mihin voi lyödä itsensä. Mimosa siis kävelee tukia pitkin vauhdilla ja laskeutumiset lattiatasoon eivät ole kovinkaan hallittuja. Onneksi mies oli kotona lomailemassa ja sai päähäni iskostettua, etten voi alkaa hössöttämään kun vauva kaatuu tai muuten teloo itseään. Mimosa nimittäin tietenkin oppi hätääntymään minun reagoinnistani ja itku oli aina taattu. Nyt kun tyttö kaatuu, niin katse siirtyy heti minuun. Jos osaan pitää pokkani, niin meno jatkuu entiseen malliin. Rytmihäiriöni silti parantuvat vasta kun tuo lapsi oppii syy-seuraus suhteen ja sisäistää asian.

Uusi vaihe on myös kielloille nauraminen räkäisesti. Yleensä tyttö aloittaa jo nauramisen ennen kuin edes on päässyt kunnolla käsiksi kiellettyyn asiaan. Ei-sana aiheuttaa hysteerisen naurun ja vauhti vaan kiihtyy. Silti hauskinta on äidin pureminen, läpsiminen ja hiuksista repiminen. Kun vedet silmissä uikutan ja yritän saada hampaita/sormia irti minusta niin nauru sen kuin yltyy. Ja kyllä, tiedän ettei vauva vielä ymmärrä satuttavansa minua, mutta uskoni kyseiseen väittämään alkaa olla koetuksella. Eihän se sohvaakaan pure...

Kiellettyjen asioiden viehätys on lähiaikoina todellakin vain korostunut. Lelut kiinnostavat maksimissaan viisi minuuttia, mutta saadessaan käsiin kaukosäätimen, kännykän tai koirien ruokakupit niin kiinnostuksella ei ole rajoja. Koitimme myös käänteispsykologiaa, eli kielsimme yhden Mimosalle tarkoitetun lelun ja annoimme kaukosäätimen tytön tahmatassuihin. Lelu ei edelleenkään kiinnosta ja kaukosäätimen kuolaaminen oli keskeytettävä puolen tunnin jälkeen. Tyydyn siis jatkossakin piilottelemaan kaukosäätimiä sohvatyynyjen väliin.

Alan myös pelkäämään oman hygieniani puolesta. Kohta nimittäin tilanne on se, että käyn suihkussa ainoastaan viikonloppuisin kun mies on kotona. Ennen kävimme suihkussa niin, että vauva oli kylpyammeessa kylpytuessa makoilemassa minun jaloissani. Kunnes tyttö oppi nousemaan istumaan. Seuraavaksi laitoin tytön istumaan ammeeseen ja ammeen pohjalle 5cm vettä ja kasan leluja. Se toimi pitkään, kunnes ammeessa alkoi seisomaan nousu yritykset. Onneksi pystyin ottamaan Mimosan suihkun lattialle vesilammikkoon istumaan ja syömään kumiankkoja (shampoopullot oli mielenkiintoisempia). Nyt sekään ei toimi enää. Nyt tyttö yrittää nousta seisomaan suihkun liukkaalla ja kovalla kaakelilattialla aina kun silmä välttää. Eli yleensä juuri silloin kun shampoota valuu silmiini ja liukkailla käsillä tytön pelastamiset on kuin yrittäisi öljytyillä käsillä sulloa mustekalaa muovipussiin. Nyt joku tietenkin ehdottaa, että käy suihkussa kun Mimosa nukkuu. Mielelläni kävisinkin, mutta iltaisin Mimosa saattaa heräillä vartinkin välein (ja välillä ei ollenkaan) yhteen asti, joten ei onnistu. Jos kukaan ei nimittäin ole hyssyttelemässä tyttöä kun hän havahtuu unesta, nousee hän heti seisomaan ja yrittää pinnasängystä kuperkeikalla pois. Eli nyt on kehitettävä uusia virikkeitä suihkuunkin. Arki vauvan kanssa opettaa ainakin luovaksi (pyykit nimittäin saa ripustaa rauhassa kun lattialle kaataa hiukan riisimuroja, harjaantumattomalla pinsettiotteella niitä nyppiessä siinä kuluu pieni tovi).

Ajattelin alkaa lisäämään blogiini kuvia. Niitä kuvia ainoastaan jotka kuvaavat Mimosan todellista luonnetta. Facebookkiin silti lisään jatkossakin vain ne herttaisimmat ja onnistuneimmat otokset.